maanantai 30. tammikuuta 2012

Vanhaa Puodissa


-Uudet vanhat tikkaat, Puodin aarteita-


Yksi parhaista asioista osittaisella hoitovapaalla ollessa on näin talvenaikaan se, että on valoisaa, siis vielä päivä, kun kotiutuu lasten kanssa:). Ehtii hihkumaan kummia valoilmiöitä, aurinko ja kuu samaiseen aikaan taivaalla!


sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kirstulan Vanhan Puodissa askarrellaan 8.2.12 klo 18-20. Mukaan sopii vielä, ilmoittautumiset Hannalle posti@kirstulanvanhapuoti.fi. Ystävä-teema, askarrellaan kortteja, koristellaan kynttilä, tehdään risusydämiä (kunhan löydän risuja). Lista askarteluista täydentyy vielä, ajatuksena on käyttää myös vanhoja sanomalehtiä, vanhoja asiakirjoja, nappeja yms. askarteluissa. Hinta olisi 10e/osallistuja.

Ja täytyy sanoa tässäkin yhteydessä, että aivan parasta aloittelevana yrittäjänä on ollut kaikki tuki ja apu omalta perheelta, vanhemmiltani, veljiltä, ystäviltä ja sukulaisilta! Ja olen tavannut monenmonta samanhenkistä ihanaa ihmistä, on mukava kuulla minne Puodin tavarat asettuvat:).
.-korttiaskartelua-

-koristettu kynttilä-

-risusydän-

Tervetuloa katsomaan, lukemaan, tutustumaan!

Asettelu ja ulkoasu hakevat vielä muotoaan, mutta tässäpä on alku:). Tosiaan, pienen hetken lähdin miettimään, minne kummassa minulla ja siinä samassa koko perheellä on kova kiire? Miksi mieleni on maassa vaikka kaikki on hyvin. Vihdoin, yhtenä pimeänä syksyisenä iltana lapsia nukuttaessa keksin idean Puodista, voisi sanoa että lähes tunsin lampun pääni päällä kutrejani lämmittävän. Asumme ihanassa talossa ja upeassa pihapiirissä, miksi lähteä kotia kauemmaksi.

Jäin päivätöistäni osittaiselle hoitovapaalle, teen kuusituntista työpäivää (voin suositella kaikille joilla mahdollisuus siihen, aikaa puuhailla lasten kanssa on tuhannesti enemmän vaikka päivä lyheni vain muutaman tunnin!), ja perustin joulukuun alussa Kirstulan Vanhan Puodin. Olen Kirstulaan muutettuani muuttunut hyvinkin paljon, ehkä kasvanut jonkinverran, ainakin arvoni ovat muuttuneet. Rakastan kirpputoreja ja vanhan tavaran kauppoja ja yllättäen yllättäen, kaikkea vanhaa. Rajansa kuitenkin, meille ei vain yksinkertaisesti enempää ja kaikkea sovi, mutta lempiharrastuksestani onkin tullut nyt toinen työni!

Ja uskokaa tai älkää, kahden työn ohella aikaa on enemmän lapsillekin. Hyvä fiilis antaa uskomattoman paljon voimaa! Nyt on ollut aikaa pysähtyä, viime viikolla katseltiin lasten kanssa kun pieni jänis söi isoa omenapuutamme takapihalla, ja aivan mahtavaa tänä aamuna kun lumi narisi jalkojen alla, silmäripset huurustuivat ja aurinko paisteli hangella. Vaikka elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista, moni pieni hyvä hetki auttaa jaksamaan ne ei niin kivat hetket. Kun vain jaksaisi lasten lailla katsella maailmaa, ei aina tarvitse olla aikuinen!

Näillä eväillä jatketaan, päivitän blogiin kuvia vanhoista aarteista, pikku hiljaa....